ESKO MÄNNIKKÖ - NÄYTTELY / EXHIBITION

Esko Männikön (s. 1959) valokuvanäyttely Helsingin Taidehallissa on kaoottinen. Pari sataa isoa valokuvaa on ripustettu vieriviereen seinille vanhoissa leveissä taulunkehyksissä. Keskellä huoneita on koppeja, joihin on ryömittävä sisälle, eivätkä sisällä olevat panoraamat oikein kosketa.  Yhden seinän valokuvat valloittavat melkein kattoon asti. Männikön tuotanto on laaja ja sitä leimaavat selkeät teemat: pohjoisen vanhatpojat, Meksikon köyhät, autiotalot, eläimet, hautausmaat ja nähtävästi uusimmat melkein abstraktit esineet. Valokuvat eri teemoista ja kausilta on kuitenkin ripustettu ilman mitään aika- tai aihejärjestystä. Näyttelyn katseleminen vaatii siis aikaa. Joissakin kohdin toisiinsa liittyvät kuvat tuntuvat vertautuvan: samantapainen muoto tai väri herättää ajatuksia. Itse ainakin aloin hitaasti koota näitä kuvia aivoissani omiin kansioihinsa eli järjestellä niitä. Pohjois-Suomen yksinäiset miehet ja autiotalot saivat miettimään ajan kulumista. Meksikolaisten ihmisten ja läheltä kuvattujen eläinten silmät pysäyttivät. Onkohan sammaloituneiden ja melkein rikkinäisten kehysten tarkoitus vieraannuttaa katsoja taiteen elitismistä ja korostaa kuvien kansanomaisuutta. Mahtava ja ajatuksia herättävä näyttely!

The exhibition of Esko Männikkö's (b. 1959) photographs in Taidehalli in Helsinki is chaotic. A couple of hundred large photographs in old broad picture frames are cheek by jowl on the walls. There are booths in the middle of the rooms where you have to crawl inside, and the panoramas inside are not really touching. On one wall the photographs almost reach the ceiling. Männikkö´s production is very wide and characterized by clear themes: lonely Northern men, Mexico´s poor people, deserted houses, animals, graveyards, and apparently recent almost abstract objects. Still, photographs from different themes and periods hang without any chronology or subject of the order. So, you need time to watch this exhibition. At some point the pictures seem to have some analogy: similar shape or colour makes you think. At least I started slowly to gather these pictures in my brains into files or I started to organize them. The lonely men of Northern Finland  and deserted houses make you to think of passing of the time. The eyes of Mexican poor and very close photographed animals halted. Might the use of mossy and almost broken old fashioned frames be to alienate the viewer from the elitism of the high art and emphasize the ordinariness of the pictures. What a powerful and though-provoking exhibition!

ELINA MERENMIES - NÄYTTELY / EXHIBITION

Galleria Anhavassa Helsingissä on koskettava näyttely Elina Merenmiehen (s. 1967) taidetta. Suurin osa 45:stä teoksesta on isohkoja mustepiirroksia useimmiten käsintehdylle paperille. Piirroksissa ihmisten kasvonpiirteet on peitetty kuin huntuun. Vaikutelma on aika rujo, synkkä, salaperäinen, unenomainen, pelottavakin. Huumoria näissä kuvissa ei ole. Tempera- ja öljymaalaukset vetosivat minuun enemmän. Ne ovat parhaimmillaan tosi isoja, melkein seinänkokoisia. Synkkiähän nämäkin ovat, pimeitä metsiä, tiheikköjä ja risukkoja. Mutta mukana on myös värejä, valon kajastusta ja kirjavia lintuhahmoja. Näihin maisemiin voi upota, astua sisään ja nähdä aina uusia yksityiskohtia. Isointa "Näkylaakso"-nimistä työtä Merenmies on esitteen mukaan tehnyt kolme vuotta: 2010-2013. Ja hienoa on nähdä, että taidetta vielä ostetaankin! Melkein kaikki näyttelyn työt oli myyty. Rahaa siinä liikkuu satoja tuhansia euroja.

Elina Merenmies (b. 1967) presents her art works in Gallery Anhava in Helsinki. Most of the 45 works are ink drawings usually on handmade paper. In these drawings the faces are covered like in a veil. The appearance is quite crippled, grim, mysterious, dreamlike, even scary. There is not any humour in these pictures. The tempera and oil paintings affected me more. These are at their best really big, almost wall-sized. Of course they are gloomy, dark forest and thickets. But there is also a lot of colour, hint of light and bright birds. You can sink into these paintings, step inside, and see countless new details. According to the brochure Merenmies has been paintings the biggest picture "Valley of Vision" three years: 2010-2013. And it´s fine to see that there is still people buying art! Almost all the works in this exhibition are sold. There is a few hundred thousand euros moving here.

KISSA PATTERILLA 2. / CAT ON RADIATOR 2

Tein aiempaa hiukan isomman (A5)  linoleikkauksen patterilla lojuvasta kissasta. Patteri ei kuitenkaan erotu kuvassa ihan niin kuin kuvittelin. Mustan ja valkoisen näkyminen peilikuvana lopullisessa linoleikkauksessa hämäsi taas kerran. Yritän siis tehdä vielä kolmannen version.

I made a little bigger (A5)  linocut of a cat lolling on a radiator. The radiator however does not distinguish in the picture quite like I imagined. The way how black and white appear as opposites in the final picture tricked me once again. So I try to make the third version.

Aikaisempi versio / The earlier version

Kissakorttien kokoelmasta: 33 / From Cat Card Collection: 33

Amerikkalaisen Bruce Davidsonin (s. 1933) kaunis valokuva "Tyttö pitelee kissanpentua" on otettu vuonna 1960. Vuonna 2011 Davidson yritti etsiä kuvan tytön nimeä ja tietoja hänestä. Davidson oli tavannut tytön ohimennen Lontoossa ja käynyt tämän ystävien kanssa jossain konsertissa kysymättä tytön nimeä. Tietoja tytöstä ei tainnut koskaan löytyä, sillä kortti on ostettu vuonna 2012 Lontoon Tate Museumin näyttelystä, joka kertoi Lontoon katuelämästä valokuvin. Tämä kuva oli näyttelyn "tähti" ilman tietoa tytön nimestä. Kuvassa on jotain hyvin herkkää, haikeaa, viatonta ja optimistista. Vai onko tyttö karannut kotoa? Patja on rullalla selässä ja sylissä ehkä kadulta löydetty kissanpentu, jonka kaulassa on pätkä narua. 1960-luku oli aluillaan, elämä koettiin spontaanisti, uhmakkaasti ja ennakkoluulottomasti.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

American Bruce Davidson´s (b. 1933) beautiful photograph "Girl Holding Kitten" was taken in 1960. In 2011 Davidson tried to find the girl or some information about her. Davidson met the girl briefly in London and went to a concert with the friends of this girl but never even asked her name. Perhaps he never found any information about the girl, because this card was bought in 2012 from Tate Museum´s exhibition about London street life in photographs. This picture was the "star" of the exhibition without the name of the girl. There is something very tender, wistful, innocent and optimistic in the picture. Or has the girl run away from home? A mattress is rolled on her back, and she is holding a kitten perhaps found in the street. There is a piece of string around the kitten´s neck. The Sixties was beginning, life was experienced spontaneously, defiantly and open-minded.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

KISSA PATTERILLA / CAT ON A RADIATOR

Kissat löytävät aina lämpimimmän paikan nukkua kun ulkona paukkuu pakkanen. Tässä pienessä linoleikkauksessa kissa nukkuu vanhanaikaisen lämpöpatterin päällä.

Cats always find the warmest place to sleep when it´s 15 degrees below zero outside. In this small linocut a cat is sleeping on an old-fashioned radiator.

ANGELA HARDING

Sain jokin aika sitten kauniin kortin, jossa oli kaksi lintua (Early Nesters / Aikaiset pesijät). Ihmettelin kuvan tekotapaa, kauniita yhtenäisiä väripintoja ja linoleikkauksen näköistä kuvaa. Tekijä on englantilainen Angela Harding (s. 1960). Hänen kotisivuiltaan saa hienon kuvan hänen työskentelytavastaan. Hänen aiheistaan parhaita ovat linnut, joita hän näkee kotiseudullaan Rutlandissa. Kuvien tekotapa on mestarillinen: värilliset pinnat hän tekee silkkipainolla ja graafisen osuuden linoleikkauksena tai oikeastaan monen linoleikkauksen sommitelmana. 

I received a beautiful card some time ago. There are two birds on the picture (Early Nesters). I wondered how the picture was done, the mellow, solid colour surfaces, and the picture that resembled a linocut. The artist is English Angela Harding (b. 1960). You get a fine view of her way of working on her home page. The finest subjects in her pictures are the birds that she watches in Rutland where she lives. The way of working is masterly: she uses silkscreen to make the coloured areas, and the picture is a linocut or actually a composition of several linocuts. 

Kissakorttien kokoelmasta: 32 / From Cat Card Collection: 32

Ah, niin pariisilaista! Bernard Hermannin valokuvassa pariisilainen katukyltti on saanut lisäkseen profiilikuvan kissasta. Ehkä tälle Rue Saint Jacques-kadulle kissat ovat tervetulleita, vai asuuko tämä kissa numerossa 36. Kortti on Nouvelles Images-kortti.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

Ah, so Parisian! In this Bernard Hermann´s photograph a Parisian street sign has got an addition of a cat in profile. Perhaps cats are welcome to Rue Saint Jacques, or does this cat live in number 36. The card is a Nouvelles Images card.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

PUIDEN LATVAT / TREE TOPS

Näyttää siltä, että synkkä sää jatkuu linoleikkauksissakin. Puiden latvat peittävät taivaan mustaa aukkoa lukuunottamatta. Syksyn värikkäät lehdet eivät juurikaan piristä. Lehdet ovat pieniä irrallisia linoleikkauksia, ja niitä oli mukava vedostaa ja yrittää sopimaan kohdilleen. Tähän linoleikkauksiin innosti eräs valokuvani talvisesta puun latvustosta.

It seems that the bleak weather continues also in my linocuts. The tree tops cover all the sky except a small black hole. The colourful autumn leaves don´t brighten up at all. The leaves are small separate linocuts, and it was nice to pull and try to match them on their places. The inspiration of this linocut is one of my photographs of the tree tops in winter.

KÄPYMETSÄ / CONE AND FOREST

Suomen syksy ja alkutalvi eivät varmaan koskaan ole olleet näin pimeitä, sateisia ja surkeita. Kai tämä sää heijastuu myös linoleikkauksiin. Ainakin tästä käpymetsästä tuli tumma. Käpytikka siellä hakkaa puuta katkenneiden oksien ja paljaiden puunrunojen joukossa. Yritin hiukan valaista kuvaa värittämällä vähäistä taivasta. Alareunan käpyä oli hauska kaivertaa.

Autumn and early winter in Finland might never have been as dark, rainy and sordid as now. Perhaps this weather is reflected also in my linocuts. At least this picture of a cone and forest tuned out dark. A great spotted woodpecker is banging wood among the broken branches and tree trunks. I tried to lighten up the picture by colouring the small patch of sky. It was nice to carve the cone on the bottom of the picture.

TAITEILIJA KUVASSA -NÄYTTELY / ARTIST IN PICTURE -EXHIBITION

Sulho Sipilä

Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä on pieni, mutta monipuolinen näyttely Taiteilija kuvassa: taiteilijoiden omakuvia ja muotokuvia. Ainakin näitä katselin pitempäänkin: Sulho Sipilän omakuva joulukuusen vieressä sopii tähän vuodenaikaan, Åke Mattaksen ja Olavi Lyytikäisen omakuvat ovat aika raakoja ja synkkiä. Sam Vannin muotokuva Tove Janssonista ennakoi jo pian avautuvaa Tove Janssonin retrospektiiviä Ateneumin taidemuseossa. Suomalaiset taiteilijat eivät ole tämän näyttelyn perusteella mikään iloinen tai riehakas porukka.

Sam Vanni: Tove Jansson

Artist in Picture exhibition in Amos Anderson Art Museum in Helsinki is small but wide-ranging: artists´s  portraits and self-portraits. At least these I watched for a longer time: Sulho Sipilä´s self-portrait beside a Christmas tree fits this time of the year and Åke Mattas´s and Olavi Lyytikäinen´s self-portraits are rather raw and grim. Sam Vanni´s portrait of Tove Jansson anticipates Tove Jansson retrospective soon to be opened in Ateneum Art Museum. According this exhibition Finnish artists really are not any happy or hearty bunch.

Olavi Lyytikäinen

Åke Mattas

RAFAEL WARDI - NÄYTTELY / EXHIBITION

Suomen pimeää talvea valaisee Ateneumin taidemuseossa Helsingissä Rafael Wardin (s. 1928) värikäs retrospektiivi. Mukana on alkukauden isoja öljyvärejä, joita on katsottava aika kaukaa, jotta muodot hahmottuvat: kaupunkinäkymiä, henkilöitä ikkunoiden edessä tai toreilla. Asetelmissa ja abstraktisissa töissä värit pääsevät pääosaan. Wardin keltainen ja punainen ovat tosi vahvoja. Mieleen tulee Henri Matisse. Uusimmissa pastellitöissä keltainen ja musta ovat todella intensiivisiä. Pastelleissa Wardin värienkäsittely hehkuu lämpöä. 

Rafael Wardi´s (b. 1928) colourful retrospective in Ateneum Art Museum in Helsinki lights up the dark winter of Finland. There are several early oil paintings, which you have to look at from afar so that the shapes start to form: city scenes, figures at windows and in the market places. In the still life and abstract paintings the colours get the main part. Wardi´s yellow and red are really strong. Large, bright colour areas remind me of Henri Matisse. In the newer pastel drawings yellow and black are really intensive. In the pastels Ward´s colour processing glows in the heat.

MARJA PIRILÄ - VALOKUVANÄYTTELY / PHOTO EXHIBITION

Milavida # 1

Helsingissä galleria heinossa on ystäväni Marja Pirilän (s. 1957) valokuvanäyttely. Ihan puolueettomasti: tämä näyttely hurmaa! Kuvat on otettu camera obscura-menetelmässä esimerkiksi pimentämällä huone yhtä pientä reikää lukuunottamatta, jolloin ulkopuolinen maisema saadaan kohteen taustalle. Tausta on kuvassa ylösalaisin. Näyttelyn tunnelma on kaunis, seesteinen, mystinen, ja uusimmissa 2013 aikana kuvatuissa lapsikuvissa hauskalla tavalla kirkas, värillinen. Yhden huoneen täyttävät Tampereen 1800-luvulla rakennetusta ja rapistuneesta Milavida-palatsista 2012 otetut kuvat. Kuvat ovat melkein mustavalkoisia. Avoimista ovista, kynnysten alta tai ikkunoista historia tuntuu vyöryvän aavemaisesti sisään. Valokuvat ovat suuria, ja niiden vedostus on ihan mestarillinen, silmäkarkkia parhaimmillaan!

Eero

In gallery heino in Helsinki you can see my friend Marja Pirilä´s (b. 1957) photo exhibition. Without any favor I can say: this exhibition is superb! The pictures have been taken using camera obscura for example by darkening a room except a small hole, in which case the scene outside is seen on the background. The scene is upside down in the picture. The feeling of this exhibition is beautiful, serene, mystic, and in the newest photos of children from last year nicely bright, colourful. One room is full of photos taken in 2012 of Milavida, a in 1800`s built annd now almost ruined palace in Tampere. These pictures are almost black and white. The history seems to creep eerily in from open doors, under the thresholds or from windows. The pictures are big, and the proofing of the photos is quite masterly, real eye candies!

Luostarin puutarha, Rouen, Ranska
Monestary Garden, Rouen, France

ART PISPALA 2014 - NAIVISTINÄYTTELY / NAïVE ARTISTS EXHIBITION

Martti Innanen

Perinteinen tammikuun naivistinäyttely avautui Art Pispala-galleriassa Tampereella. Pienehkön tilan täyttävät 20 tekijän 150 teosta. Mukana on paljon hyväntuulista ja lämminhenkistä taidetta keskellä Suomen pimeää alkutalvea. Nämä saivat hymyn huulille.
Martti Innasen alkukauden hurjasti yksityiskohtia sisältävä maalaus "Tarzan lentää pilkkuisella strutsilla Valko-Venäjällä" hämmästyttää. Mia Bergqvistin "Hiljainen tarkkailija"-maalauksessa on trooppisen hehkuva musta leopardi.  Olavi Hurmerinnan isohko mystinen maalaus "Musta kissa" on melkein surrealistinen ja Petra Heikkilän teos "Kaikki paitsi surffaus on turhaa" on saanut vaikutteensa japanilaisesta puupiirroksesta. Mukana on myös kahdeksan omaa linoleikkaustani, ja erinomaisessa seurassa ne viihtyvätkin.

Mia Bergqvist

The traditional January exhibition of naïve art opened in Art Pispala Gallery in Tampere. 150 works from 20 artists fill two rooms. There are o lot of cheerful and enjoyable art in the middle of Finland´s murky early winter. These made me smile. Martti Innanen´s early work "Tarzan Flies on a Spotty Ostrich over Belarus" surprises with it´s many details. Mia Bergqvist´s tropically glowing painting "Silent Observer" has a black leopard on a tree branch. Olavi Hurmerinta´s big painting "Black Cat" is almost surrealistic and Petra Heikkilä´s "All is Useless, Except Surfing" has been influenced by Japanese woodcuts. There is also eight of my linocuts, and they really are in a good company.

Olavi Hurmerinta

Petra Heikkilä