heinäkuuta 29, 2013

Kissakorttien kokoelmasta 17. / Cat Card Collection 17.

Tämän kortin nimi on Pigalle ja siinä tosiaan on jotain villiä pariisilaista tunnelmaa, neonvaloja ja vaarallisia paikkoja. Valokuvaaja on 1960 syntynyt ranskalainen Bruno Maso. Hän muutti Amerikkaan 1980-luvulla ja on kuvannut kissojen lisäksi paljon mm. kaupunkinäkymiä. 

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.


This card is called Pigalle and there really is something a bit wild Parisian feeling, neon lights and dangerous places. The photographer is in 1960 born French Bruno Maso. He emigrated to the USA in 1980 and has recently photographed  mainly urban landscapes and scenery in addition to cats.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

heinäkuuta 26, 2013

Vaja Pispalassa / Shed in Pispala

Tein uuden pienen linoleikkauksen:  kissa tyynyllä. Tarkoitus on käyttää näitä pieniä linokuvia pastellipiirustusten kanssa yhdessä. Teinkin  sitten pastellin yhdestä lähellä työhuonettani Pispalassa olevasta mielestäni kauniista vanhasta vajasta. Mutta tyynyllä makoileva kissa ei oikein miellyttänyt, se ei oikein sopinut sille varattuun  tilaan ja kissa näytti kaiken kaikkiaan aika hölmöltä. Siispä tein uuden pastellin vajasta ja yhdistin siihen nyt aiemmin tehdyn linoleikkauksen kahdesta kissasta. Tämä toimii paremmin.

I made a new small linocut: a cat on a pillow. The purpose is to use these small linocuts together with pastel drawings. So I made a pastel drawing about an old and to my mind beautiful shed near my work room in Pispala, Tampere. But the cat on a pillow did not please me, it did not suit its place in the picture and all in all the cat looked quite silly. I made a new pastel drawing of the shed and combined it with the other linocut of two cats. This works better. 



heinäkuuta 24, 2013

Mäntän kuvataideviikot 2013 - näyttely / Exhibition

Kari Lampela
Mäntän kuvataideviikot 2013 on noin 50 taiteilijan yhteisnäyttely pienessä Mänttä-Vilppulan kaupungissa vanhassa tehdasrakennuksessa Pekilossa. Tämä on jo ainakin 20. kerta kun nämä hienot kuvataideviikot on järjestetty - hatunnosto innostukselle ja sitkeydelle! Näyttely on eräänlainen kokonaisteos, saman tekijän teoksia on siroteltu eri puolille tiloja ja seinille ripustettu taide vuorottelee installaatioiden, veistosten ja videoteosten kanssa. Kokonaisuus toimii. Yksittäisistä teoksista mieleeni jäivät eniten piirustukset, grafiikka ja muutama pienemmistä osista koottu iso kokonaisuus. Kalle Lampelan (s. 1973) lyijykynä- ja tussityöt ovat täynnä yksityiskohtia. Anna Alapuron (s. 1953) carborundumit on varmaan tehty tätä näyttelyä varten, sillä niissä vilahtelee G.A.S.-logo eli paikallisen mahtitehtailijan G.A.Serlachiuksen tuotemerkki, ja onhan Pekilokin yksi Serlachiuksen paperitehtaan vanha osa. Alapuron seinän kokoisen työn
Anna Alapuro & Kalle Mustonen
vieressä patsastelee Kalle Mustosen (s. 1979) mahtava "Trojan"-puuveistos. Tomas Reganin (s. 1979) herkät muste- ja lyijykynäpiirrokset kasvoista pysähdyttävät. Pidin myös Kari Juutilaisen (s. 1953) yhdeksästä osasta kootusta maalauksesta "Monimutkainen". jotenkin tuli mieleen David Hockney. Valokuva- ja esinekollaasit sekä videoteokset tuntuivat aika pysähtyneiltä ja tavanomaisilta.  Mäntän kuvataideviikkkojen yhteisnäyttely on aina ollut teokset koonneiden kuraattoreidensa näköinen. Tänä vuonna näyttelyn on kuratoinut Jyrki Siukonen (s. 1959). Hänellä on kirjava menneisyys taiteen saralla: punk-musiikkia Kollaa kestää ja Vaaralliset lelut-bändeissä, musiikkikritiikkiä Hilse- ja Soundi-lehdissä, omaa kuvataidetta, taidehistoriaa ja tutkijan töitä, muutama vuosi kuvanveiston professorina. 


Tomas Regan
Mäntän kuvataideviikot 2012 / The Visual Art Weeks 2013 in a small Mänttä-Vilppula town is a joint exhibition of about 50 Finnish artists in an old factory Pekilo. This is at least 20th time they have organised this art exhibition - hats off for the enthusiasm and persistence! The exhibition is kind of a total art work, the works of the same artist have been scattered around the place and the art on the walls alternates with installations, sculptures and videos. The whole set works. Drawings, graphics and a few bigger pictures assembled of smaller parts stuck in my mind. Kalle Lampela´s (b. 1973) pencil and ink drawings are full of details. Anna Alapuro´s (b. 1953) carborundums are probably made specially for this exhibition , because there are G.A.S -logos among the pictures and G.A Serlachius was a local tycoon, even the Pekilo is part of his old paper factory. Beside Alapuros wall-sized work parades Kalle Mustonen´s (b. 1979) great wooden sculpture "Trojan". Tomas Regan´s (b. 1979) gentle ink and pencil drawings bring you to a halt. I also liked Kari Juutilainen´s ( 1953)  "Complicated", a painting of nine parts, somehow it reminded me of David Hockney. Photographs, object collages and videos felt a bit stagnant and conventional. Mänttä Visual Art Weeks Exhibition has always looked like it´s collector. This year´s curator is Jyrki Siukonen (1959). He has quite a colourful past in the art fields: punk music in the bands Kollaa kestää and Vaaralliset lelut, music critics in magazines Hilse and Soundi, own visual art, art history and art research, a couple of years as a professor of sculpture. 

Jyrki Siukonen & Kari Juutilainen´s "Monimutkainen"/"Complicated"

heinäkuuta 22, 2013

Kissakorttien kokoelmasta 16. / Cat Card Collection 16.

Carlos Spaventa mainitaan tämän kissakortin kuvaajaksi ja kuvan nimi on Kumppanukset (Les Compagnons). Kortti on ranskalainen ja kuuluu sarjaan Les Chats (Kissat), No 13. Ah, niin ranskalaista: sinistä, kukkapurkkeja ja keltaiset laiskat kissat.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

Carlos Spaventa has been named as the photographer of this cat card and the name of the picture is Partners (Les Compagnons). The card is French and one of the series Les Chats (the Cats), No 13. Ah, so French: blue, flower pots and yellow lazy cats.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

heinäkuuta 21, 2013

TYRVÄÄN KIVIKIRKKO / TYRVÄÄ STONE CHURCH

Osmo Rauhala
Sastamalassa on Suomen vanhimpia ja samalla moderneimpia kivikirkkoja: Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Kirkko rakennettiin 1500-luvun alussa, tuhopoltettiin vuonna 1977, mutta paanukatto sekä sisustus rakennettiin uudelleen talkootyönä. Upeinta uudessa sisätilassa ovat Kuutti Lavosen (s. 1960) ja Osmo Rauhalan (s. 1957) kirkkomaalaukset. Yhteensä maalauksia on 101 ja ne ovat valmistuneet vuonna 2009. Kuutti Lavosen maalaukset kiertävät kirkkoa lehterien reunoilla. Osmo Rauhalan maalaukset ovat alttarilla ja saarnastuolissa. Erilaisempia lähestymistapoja Raamatun kuvittamiselle ei oikein voi olla kuin näiden kahden taiteilijan näkemykset. Lavosen töissä Raamatun henkilöt tai enkelit
on kuvattu perinteissä kohtauksissa. Värit ovat väkeviä, tuska tuntuu ja näyttää kuin maalaukset valuisivat verta.  Rauhalan maalausten pastellivärit, hennot linnut ja kasvit sekä viisas silmä ja herkät muodot yllättävät. Näistä minä pidin. Rauhalan maalausten turkoosia väriä on käytetty myös puuosien, penkkien ja saarnastolin värinä - aika odottamaton väri kirkossa.


In Sastamala there is one of Finland´s oldest and at the same time most modern stone churches: Tyrvää St. Olav´s Church. The church was built in the beginning of the 1500´s, destructively burned in 1977, but the wooden inside and also the wooden shingle roof were built again by the volunteers of the community. Most beautiful are the church paintings by Kuutti Lavonen (b. 1960) and Osmo Rauhala (b. 1957). In total there are 101 paintings completed in 2009. Kuutti
Kuutti Lavonen
Lavonen´s paintings circle the church in the sides of the gallery. Osmo Rauhala´s paintings are in the altar and the pulpit. The views of the Bible could not be more different than the approaches of these two artists. In Lavonen´s paintings the figures of 
the Bible and the angels are in their traditional scenes. The colours are powerful, you can feel the pain and it seems as if blood would trickle from  the paintings. In Rauhala´s paintings the pastel colours, delicate birds and flowers, a gentle eye and soft shapes are surprising. These I liked. The turquoise colour of the Rauhala´s paintings has been used also in the paint of wooden parts, benches and pulpit, quite an unexpected and modern solution  in a church.


Osmo Rauhala











heinäkuuta 20, 2013

PIRUNVUOREN KIVILINNA: MARKKU RUDANKO -NÄYTTELY /EXHIBITION

Yllätykset ovat mahdollisia kun matkailee Pirkanmaalla. Sastamalan Karkussa on korkealla Pirunvuorella Kivilinna. Taidemaalari Emil Danielsson (1882-1967) rakennutti vuonna 1906 luonnonkivistä pienen kesäateljeen erämaahan. Siellä hän maalasi realistisia taulujaan kesäisin aina 1930-luvulle asti. Kivimajassa on yksi huone, nukkumaparvi ja takka, tosi alkeellista asumista suomalaiseen kansallisromanttiseen henkeen. Nyt Kivilinnan sisällä ja ympäristössä on Markku Rudangon (s. 1966) puutaidenäyttely, reliefejä, toteemipaaluja ja jopa Elvis. 

Surprises are possible when you travel in Pirkanmaa  county. A stone castle is in Pirunvuori (Devil´s Mountain) in Sastamala, Karkku. Artist Emil Danielsson (1882-1967) had this small stone castle or actually a summer studio built in 1906 in the middle of the wilderness. Here he painted his realistic paintings always during the summers until the 1930´s. In this stone hut there is only one room, a sleeping loft and a fire place. It must have been really simple living in the romantic spirit of the Finnish National Romanticism. Now there are inside and outside the stone studio Markku Rudanko`s (b. 1966) wood sculptures exhibition: reliefs, totem poles and even Elvis.






heinäkuuta 19, 2013

JARNO VESALA - NÄYTTELY / EXHIBITION

Vuoden 2013 Nuoren Taiteilijan eli Jarno Vesalan (s. 1977) näyttely on Tampereen taidemuseossa. Museo on sisältä pimeä, vain installaatioiden valaistus  ja videoiden valot ohjaavat kulkua. Näyttely on jopa hiukan pelottava ja aavemainen. Installaatioissa on ovia, rappukäytäviä ja ikkunoita, joissa vilahtaa varjoja tai hahmoja ja kuuluu askelten tai kahvinkeittimen ääniä. Ihmishahmoilla ei ole kasvoja, pitkä tukka tai hattu peittää kasvot ja vartalo on usein kyyristynyt jännittyneeseen asentoon. Nainen istuu eteenpäin kumartuneena ja tuntuu kuin hän hiukan nytkähtelisi ja saattaisi nostaa päänsä milloin tahansa. Yhdessä huoneessa on ovi, jonka ovisilmässä ihan tavallinen tapahtuma hätkähdyttää: kuuluu askeleet ja epämääräinen hahmo oven takana soittaa ovikelloa, odottaa aikansa ja häipyy takaisin rappukäytävään. Toisen avoimen oven kohdalla oman varjon lisäksi kuvaan tulee mukaan jonkun  muun ohimenevä varjo. Koskettavin on silti huoneen nurkassa hiljaa selin katsojaan nyyhkyttävä pitkätukkainen nuori mies tummassa puvussa: "Itku pitkästä ilosta". Pitäisikö mennä lohduttamaan?


The Young Artist if the Year 2013 - Jarno Vesala´s (b. 1977) exhibition is in Tampere Art Museum. The inside of the museum is dark, only the lighting of the installations and the lights of the videos guide your steps. The exhibition is even a bit frightening and ghostly. In the installations there are doors, staircases and windows,in which shadows and shapes flash by and you can hear sounds of steps or a coffeemaker. The human figures have no faces, long hair or a hat covers the face and the body is often tensely crouching. A woman sits bending forward and it seems that she is trembling a bit and might rise her head at any moment. In one room there is a door and you can take a peek in the peephole - a quite common event seems to be startling: you hear the steps and a shadowy figure rings the doorbell, waits a moment and vanishes back into the staircase. By another open door you can see your own shadow but someone else´s shadow comes passing by. The most touching is, however, the long haired young man in a dark suit silently sobbing in the corner his rear back to the viewer: "It´s all fun and games until somebody loses an eye". Should I go and console?


heinäkuuta 15, 2013

Kissakorttien kokoelmasta 15. / Cat Card Collection 15.

Vanhat käytetyt postikortit ovat hurmaavia. Joku on lähettänyt kortin jollekulle ihan oikeasti ja halunnut sanoa jotakin kortilla. Tämä kortti on postimerkin mukaan lähetty vuonna 1918  Englannissa ja siinä täti toivottaa hyvää kesää ja syntymäpäivää Miss E. Kennettille Birchington on Seassa Kentissä. Ensimmäinen Maailmansota on juuri päättynyt, Venäjällä on vallankumous meneillään ja Suomessa kansalaissota.  Kissa ei ole suostunut valokuvaan ihan vapaaehtoisesti.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

Old used postcards are fascinating. Someone has really sent the card to someone and wanted to say something with a card. This card was sent in England in 1918 according the stamp and with this card the aunt is wishing a goof birthday and summer to Miss E Kennett in Birchington on Sea in Kent. The First World War has just ended, in Russia there is the Revolution going on  and in Finland the Civil War. The cat has not agreed to be photographed voluntarily.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

heinäkuuta 13, 2013

KATI MIKOLA -NÄYTTELY / EXHIBITION

Kati Mikolan (s. 1961) suomalaisten kansantarujen innoittamat eläinaiheiset öljymaalaukset tämänkesäisessä Iittalan naivistitaiteilijoiden yhteisnäyttelyssä ovat ihan hurmaavia. Kuvissa puuhailevat karhut, ketut ja jänikset ihmisten hommissa. Eläimet istuvat takkatulen loimussa, pelaavat korttia, veneilevät, autoilevat, ovat ikkunaostoksilla ja jopa rakentavat avaruusalusta. Tunnelma kuvissa on aika mystinen, salaperäinen ja joskus melkein pelottava vaikka ensikatsomalla korostuukin humoristisuus. Maalausjälki on aika tummaa ja utuista, mutta ammattitaitoista. Pitäisikö Mikolaa kutsua ollenkaan naivistiksi muuten kuin näiden eläinmaalausten aihevalinnan takia ja siksi että talut tuntuvat aina kertovan jonkun tarinan? Hänen kotisivuillaan pääpaino on muotokuvamaalauksissa ja nähtävästi tilauksesta taiteilija maalaa myös koiria, kissoja ja rakennuksia. Muissa kuin eläinaiheissa lähestymistapa on suora, realistinen ja konstailematon, ehkä sitä voi kutsua naivismiksi. Minulle Kati Mikolan eläintauluista tulee ilman muuta mieleen Kaj Stenvallin (s. 1951) ankkamaalaukset, Aku ja muut Disney-ankat ihmismäisissä tilanteissa. Stenvallin ankoilla on kyllä yleensä vaatteet päällä, kun Mikolan karhu seisoo pimeällä kadulla katsellen haikeana miesten pukuja näyteikkunasta.

Kati Mikola´s (b. 1961) animal-themed and by Finnish folk tales inspired oil paintings in this summer´s joint exhibition of naïve art in Iittala are very enchanting. Bears, foxes and hares are pottering about with human chores in these pictures. Animals are sitting by the fire, playing cards, boating, driving cars, window shopping and even building a space rocket. The atmosphere in the pictures is quite mystical, secret and sometimes almost scary even though at the first glance they seem to be humorous and funny. The paintwork is rather dark and foggy, but professional. Should we call Mikola a naïve/primitive painter at all except for the sake of the choice of animal topic and because the paintings always tell a story? In her home page the main focus is in portraits and apparently she paints to order dogs, cats and buildings. In these non animal-themed paintings the approach is straight, realistic and unpretentious, perhaps we can call it naïve/primitive. Kati Mikola´s animal paintings necessarily remind me of Kaj Stenvall´s (b. 1951) painting of Donald Duck and other Disney ducks in human situations. Stenvall´s ducks are usually fully clothed, but Mikola´s bear stands in a dark street watching longingly male suits at a shop window.

"Pukupakko / Forced to Wear Suit".
Karhu ei taida päästä baariin ilman pukua./
Perhaps the bear can not get into the bar without a formal suit.


"Huolta nyt ei/ Do Not Care"
Vaikka aallot ovat korkeat ja hait jokiertävät karhun venettä. Tämä taulu sopisi sohvan yläpuolelle. /
Even though the waves are high and the sharks circle the bear´s boat. This painting suits fine over the sofa.


"Odottavan aika / Waiting Time"
Onko tässä kyse jostain ET-tyyppisestä asiasta? Jänikselle rakennetaan avaruusalusta kotiin./
Is this a kind of ET type matter? They are building a spaceship for the hare so that is can go home.

Kaj Stenvall


heinäkuuta 10, 2013

Naivistit Iittalassa 2013 -näyttely / Naïve Art in Iittala 2013 Exhibiton

Petra Heikkilä
Naivistista taidetta voi ihailla jo 25. kerran Iittalan vanhassa koulurakennuksessa kolmessa kerroksessa. Taiteilijat ovat jokseenkin samat kuin edellisinäkin vuosina. Hyvälle mielellehän tämä naivistinen taide minut aina saa. Nyt ilahduttivat erityisesti naisnaivistit. 

You can admire naïve art in Iittala´s old school building in three floors already the 25th time. The artists are almost the same than in the last years. But the naïve art makes always makes me feel good. Now especially the women naïvists delighted.

Mia Bergqvist
Petra Heikkilän (s. 1978) suurisilmäiset eläimet tuijottivat koristeellisista kehyksistä. Nämä kuvat ovat oikeastaan satukuvituksia. Katja Mesikämmenen (s. 1968) aika pikaisesti tehtyjä akryylimaalauksia pitää tutkailla hiukan kauemmin. Myös hänen teoksissaan on tarkoituksellisen koristeelliset kehykset, jonkinlainen vastakohta maalausten aika rouhevalle maalipinnalle. Mia Bergqvistin (s. 1974) kirkkaita, mielikuvituksellisia kuvia olen jo aiemminkin ihastellut, tyyli pysyy vakaana. Ilmavissa kuvissa ei ole ollenkaan kehyksiä, reunat on taivutettu niin, että kuva tuntuu jatkuvan taulun alle.


Katja Mesikämmen
Petra Heikkilä`s (b. 1978) dewy-eyed animals stare in decorative frames. These pictures are really like illustrations for story books. Katja Mesikämmen`s  (b. 1968) acrylic paintings seem to be made hastily but you have to look at them longer. Also her paintings are in decorative frames, like as an opposite to quite ragged surface in the paintings. I have already earlier admired Mia Bergqvist´s (b. 1974) bright, imaginative pictures, and her style remains. In these airy paintings there are no frames, the edges have been bent on the sides paintings so that the picture seems to expand under the painting.


Kati Mikola
Sitten törmäsin kahteen seinälliseen Kati Mikolan (s. 1961) fantastisia maalauksia, joissa karhut, ketut ja sänikset puuhailivat ihmisten askareissa. Taulujen värit olivat jotenkin salaperäisiä ja tunnelma hyvin epätodellinen. Maalausjälki oli mestarillista, mutta Mikola onkin "oikean" taidekasvatuksen saanut kun suurin osa naivisteista on itseoppineita ja teknisesti ehkä vähemmän taidokkaita. Innoitus näihin elänhahmoihin on tullut suomalaisista kansansaduista. LisäksiMikola on erikoistunut  muotokuvamaalaukseen.

Then I stumbled over two walls of Kati Mikola´s (b. 1961) fantastic paintings. Bears, foxes and hares busy themselves with human chores. The colours in these paintings were somehow mysterious and the feeling very unreal. The painting style was very professional and skilfull, but Mikola has a "real" art education in opposition to many naïve artists who are self-taught and perhaps technically a bit modest. The inspiration for these animal pistures comes from Finnish folk tales. Mikola specializes also to portrait painting.


EinoViikilä
Naiset siis veivät huomioni aiheinaan kissoja, muita eläimiä, maitokannuja, rakennuksia ja luontoa, olipa mukana suolareliefejä ja kirjontaakin sekä itsetehtyjä hauskoja kehyksiä. Miehet olivat aika perinteisiä ja aiheet tuntuivat painottuvan huvittamisen puolelle, lihavia alastomia uimareita ja pilapiirroksia. Mutta Eino Viikilän (s. 1954) värilliset puupiirrokset ja keramiikkamopo pistivät hymyilemään.

Women took my attention with their subjects: cats, other animals, milk jugs, buildings and nature, and there was even salt reliefs, embroidery and self made funny frames. Men were more traditional and the subjects seemed to emphasize on amusing, fat naked swimmers and cartoons. But Eino Viikilä´s (b. 1954) colourful woodcuts and a ceramic moped made me smile.

heinäkuuta 08, 2013

Kissakorttien kokoelmasta 14. / Cat Card Collection 14.

Tämä kissakortti on hankittu Royal Academy of Arts-museosta Lontoossa. Taiteilija on F. Ernest Jackson (1873-1945) ja kissa on tässä ihan ajaton. Kuvan nimi on Study of a Cat: Dorsal View ja se on tehty kynällä, sepialla, ja indian ink-musteella kartongille. RAA on hyödyntänyt kuvaa moneen eri käyttöön. Minulla on kaakeli/pannunalunen, mutta voisin vannoa että löytyy myös pyyhe, esiliina, pöytäliina ja mitä vielä...

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

This cat card was purchased in the Royal Academy of Arts Museum shop in London. The artist is F. Ernest Jackson (1873-1945) and this cat is quite ageless. The name of the picture is Study of a Cat: Dorsal View and it was made with pencil, sepia and Indian ink on card. RAA has exploited this picture in many ways. I have a tile/trivet, but I can imagine there are also towels, aprons, table cloth and what not...

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

heinäkuuta 03, 2013

MUUNTAJA / SUBSTATION

Kesämökin lähellä pyörälenkki kulkee usein tiilisen pienen muuntajan ohi. Punaruskea tiilipinta on kaunis ja mutkikkaat sähköjohdot pitävät pientä sirinää. Nyt tien vieressä on alettu kaivaa ojaa johdoille. Varmaan nämäkin johdot kohta kulkevat maan alla eikä muuntaja enää houkuttele ukkosilla salamoita. Tämä kesäinen työ on pastelli, jonka päälle vedostin pienen linoleikkauksen kahdesta kissasta.

Near our summer cottage I often cycle by a small brick electrical substation. Reddish brick walls are beautiful and the winding electrical power lines keep sizzling low. Now they have started to dig a deep ditch for the wires. Surely these power lines are soon under the ground and the substation does not lure the lightnings when there is a thunder. This summery work is a pastel and the two cats are a small linocut.

heinäkuuta 01, 2013

Kissakorttien kokoelmasta 13. / Cat Card Collection 13.

I
Tämä  kissan muumio noin  30 vuotta ennen ajanlaskun alkua on British Museumin kokoelmissa Lontoossa. Muumio on 46 cm korkea. Valokuvan on ottanut Janet Peckham ja postikortti on julkaistu vuonna 2002. British Museumissa on useita kissamuumioita ja ne saavat aina katsojan aika hiljaiseksi.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

This mummy of a cat from 30 BC is in the collections of the British Museum in London. The mummy is 46 cm high. The photograph was taken by Janet Peckham and this postcard was printed in 2002. There are several cat mummies in the British Museum and watching them always makes you think about time.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.