huhtikuuta 29, 2012

LINTULAUTA 1 JA 2 / BIRD FEEDER 1 AND 2

Lintulauta 1 / Bird Feeder 1
Lintulauta 1 & Lintulauta 2

Talvi alkaa olla ohi, mutta edelleen ruokin pikkulintuja.

Tässä linoleikkauksessa  kissa on sisällä ikkunan takana ja ihmettelee ulkona lentäviä ja lintulaudalla käyviä lintuja. Lopullinen tulos (Lintulauta 1) olikin vaaleampi kuin kuvittelin.

Ajattelin sitten tehdä samasta aiheesta toisen version käänteisenä eli valkoisen mustalla pohjalla (Lintulauta 2). Vedostin tämän toisen version hyvin tumman sinisellä värillä. Minusta tämä toinen versio on parempi.






Lintulauta 2 / Bird Feeder 2
Bird Feeder 1 & Bird Feeder 2

The winter is soon over but I still feed birds.

In this linocut the cat is inside behind the window and watches birds flying by or visiting the bird feeder. The final work (Bird Feeder 1) was lighter than I imagined.

I then thought to make another version of the same subject as white on black (Bird Feeder 2). I printed this new version with very dark blue ink. I think the second version is perhaps better.

huhtikuuta 27, 2012

ARI PELKONEN

Ari Pelkonen – näyttely

Tampereen taidemuseossa on esillä Vuoden nuoren
taiteilijan 2012 eli Ari Pelkosen (s. 1978) töitä. Näitä on vaikea yksilöidä maalauksiksi tai grafiikaksi, työt ovat jonkinlaisia kollaaseja. Aiheet ovat lähinnä hahmoja, käsiä, selkiä, eläinhahmoja, luontoa ja usein aika synkkiä tai arvoituksellisia. Monissa hahmoissa tunnistaa taiteilijan omakuvan piirteitä. Työt ovat aika isoja – yli metri kantiltaan.

Teosten tekotekniikka on erikoinen. Ari Pelkonen yhdistää maalauksen ja puupiirroksen. Ensin hän maalaa kankaalle akryyliväreillä hahmon. Sitten hän kaivertaa puupiirroksen, jonka vedostaa ohuelle japaninpaperille. Puupiirroksen hän liimaa maalauksen päälle. Lopullisesta työstä tekniikkaa on mahdoton arvata. Teokset näyttävät pehmeiltä maalauksilta, mutta joissakin kohdin puunsyiden jälki on näkyvissä. Ari Pelkosta kutsutaan kuitenkin graafikoksi.


Ari Pelkonen – exhibition

Ari Pelkonen (b. 1978) has been
nominated ”The Young Artist of the Year 2012” in Finland. His exhibition is in Tampere Art Museum. Ari Pelkonen´s work is difficult to characterize as paintings or graphic art, works are more like collages. The subjects are mainly shapes or structures, hands, backs, animal shapes, images of nature and they are often quite gloomy or mysterious. In many shapes there can be recognized the self image or self portrait of the artist. Works are quite large – over a metre from every side.

The technique is special. Ari Pelkonen combines painting and woodcutting. First he paints the shape with acryl colour on the canvas. Then he makes the woodcut/woodcarving, which is printed on very thin Japanese paper. The woodcut on thin paper is then clued on the acryl painting. It´s impossible to guess the technique from the final work. Paintings/woodcuts look soft paintings, but occasionally there are visible traces of wood grain. Ari Pelkonen is however called a graphic artist.

huhtikuuta 26, 2012

YAYOI KUSAMA


Yayoi Kusama – taidenäyttely

Lontoon Tate Modernissa on mielenkiintoinen
taidenäyttely japanilaisen Yayoi Kusaman (s. 1929) elämästä ja työstä. Yli 60 vuoden mittainen taideura on hämmästyttävä.

Matka Japanin maaseudulta toisen maailmansodan jälkeen Amerikkaan 1950-luvun lopulla ja takaisin Japaniin 1970-luvulla ja päätyminen nykyiseen outoon työympäristöön mielisairaalaan. Hänen elämänsä on varmasti ollut vaikeaa pienenä ja hentona japanilaisen naisena taidemaailman kovissa kuvioissa.

Kusaman työt ovat mahtavia, ja niitä on paljon tässä näyttelyssä: intensiivisiä värejä ja muotoja maalauksissa ja piirroksissa erilaisille materiaaleille ja eri kokoisina, installaatioita, videoita, performanssia, kollaaseja ja veistoksia. Kuvataiteen lisäksi Kusama on kunnostautunut kirjailijana ja runoilijana.Kaksi huonetta erityisesti koskettavat. Toisessa eri väriset pilkut kieppuvat seinillä huoneessa, joka on kalustettu ikäänkuin tavalliseksi olohuoneeksi sohvineen ja televisioineen. Toinen huone puolestaan on peilien avulla rakennettu seinätön, ikuisuuksiin jatkuva tila, jossa melkein huimaa.

Tämä on hengästyttävä näyttely. Yhden naisen saavutukseksi Kusaman taide on käsittämättömän laaja ja tasokas – kunnioitusta! Uusimmat suurikokoiset akryylityöt ovat myös nautittavia. Vaikka yleisilmme saattaa tuntua aika iloiselta ja hilpeltä, takana on melkein maaniselta tuntuvaa työtä ja asennetta.

Yayoi Kusama – art exhibition

There is a very interesting exhibition
in Tate Modern/London about Japanese Yayoi Kusama´s (b. 1929) work and life. Her career in art over 60 years is astonishing.

A journey from Japanese countryside after the Second World War to America in the 1950`s and back to Japan in the 1970`s and ending up in the recent strange working place in a mental hospital. Her life must have been very difficult as a small and delicate Japanese woman in the hard art business in America.

Kusama´s art works are powerful and there is a lot of them: intensive colours and shapes in paintings and drawings on different materials and in different sizes, istallations, videos, performances, collages and sculptures. In addision to her visual art work Kusama has written poems and novels.Especially there are two rooms that are very touching. In one room there are different coloured spots circling around a seemingly normal living room with a sofa and TV. Another room is ”Infinity Mirror Room” made with mirrors and it almost makes you feel dizzy.

This is a breathtaking exhibition and a great experience. For an achievement of one single woman Kusama´s art is staggeringly broad and good – respect! The newest big acryl canvases are also worth looking. The works may feel happy and cheerful, but there is a lot of almost manic work and attitude behind.

huhtikuuta 23, 2012

DAMIEN HIRST

.Damien Hirst - taidenäyttely Lontoon Tate Modernissa.

Damien Hirstiä (s. 1965) on syytetty kaupallisuudesta, julkisuus- ja sensaatiohakuisuudesta, rahanhimosta ja apulaisten käytöstä teostensa työstämisessä.

Tate Modernin näyttely on kuitenkin ihan muuta ja positiivinen yllätys. Vaikka näyttelyn teemoja ei voi kuvata positiivisiksi. Vasta tässä näyttelyssä ymmärsin Hirstin taidetta kokonaisuutena. Olen aiemmin nähnyt yksittäisiä Hirstin teoksia mm. hain ja lampaan formaldehydtankeissaan Saatchi-gallerian näyttelyssä vuonna 2003, ja yksittäisinä teokset kieltämättä ovat aika hätkähdyttäviä.

Näyttelyn teemat ovat selkeät: kuolema (hai ja muut eläimet säilöttyinä formaldehydiin), elämän kiertokulku (kärpäset ja perhoset), ihmisen halu säädellä elämäänsä (lääkkeet, kirurgiset välineet), ihmisen omat tavat elämän lyhentämiseen (tupakointi), halu järjestykseen ja elämän kontrollointiin (pilkkumaalaukset, uskonto). Perhosten siivistä kootut "alttarimaalaukset" ja kuolleista kärpäsistä koottu "Musta aurinko" ovat esteettisesti kauniita. Timantit (timanteilla päällystetty pääkallo) taitavat olla enemmänkin pilkkaa ("Timantit ovat ikuisia"). Ajatuksia herättävä näyttely!

Damien Hirst - Exhibition in Tate Modern/London

Damien Hirst (b. 1965) is accused of commercialism, attension and sensation seeking, greed, money-grubbing and excessive use of assistants.

Hist´s exhibition in Tate Modern is however something else and a positive surprise. The themes of the exhibition are still not very positive. In this exhibition I saw Hirst´s art for the first time as a whole. I have seen aerlier a few single works of Hirst for example in Saachi Gallery in 2003, and these single pieces (sharks and other animals in formaldehyde tanks) are undeniably quite shocking.

The themes in the exhibition are clear: the death (animals in the formaldehyde tanks), the cycle of the life (flies and butterflies), the human desire to control one´s life (medicine and surgical intruments), human ways to shorten one´s life (smoking), seeking some kind of control in life (spot paintings, religion). The "altar pieces" made of butterfly wings and "The Black Sun" made of dead flies are esthetically beautiful. Diamonds and the human skull covered with diamonds may be more like a joke ("Diamonds are forever"). A thought -provoking exhibition!

huhtikuuta 20, 2012

PYRY / SNOWFALL




PYRY
Talvi on ollut pitkä, kylmä, pimeä ja luminen. Ja edelleen on lunta maassa ja hiukan ilmassakin. Tämä linoleikkaus kuvaa talven tunnelmia.

Linoleikkaus on hyvin rauhallista, meditatiivista ja melkein terapeuttista puuhaa. Vertaisin sitä vaikkapa villapuseron tai sukan kutomiseen.  Tämän Pyry-kuvan yläreunan kuvio lumihiutaleineen ja kuusenreunoineen muistuttaakin ehkä villapuseron kuvioneulosta.

En omista mitään painokonetta, joten teen linoleikkausten vedostamisen käsin. Hyviä apuvälineitä ovat puukauhat, pehmustettu "painin" ja kaulin. Kaulimeni on puinen, mutta jostain saattaa tulla eteen marmorinen - yhteen aikaan sellaisia ostettiin joululahjoiksi.

SNOWFALL

The winter in Finland has been long, dark and very snowy. There is still snow on the ground and a little in the air. This linocut reflects the winter mood.

Linocutting is very slow, meditative and almost therapeutic work. I would compare linocutting to knitting of a wool jumper or socks. The pattern at the upper edge of this Snowfall cutting with snowflakes and trees reminds me of a pattern in a winter jumper.

I don´t own any printing machine so I print my linocuts by hand. Good tools are wooden ladles, a soft "handle" and a rolling pin. My rolling pin is wooden, but I might find somewhere a marble one - years ago they were popular Christmas presents.

huhtikuuta 17, 2012

LUCIAN FREUD

Lucian Freud
LUCIAN FREUD - TAIDENÄYTTELY

Lontoon erinomaista taidenäyttelytarjontaa: Lucian Freudin (1922-2011) muotokuvia National Portrait Galleryssa: Painting People.

Lucian Freud on ehdottomasti yksi maailman parhaista muotokuvamaalareista. Hänen työskentelytapansa ei ole noudattanut mitään ajankohtaisia tyylisuuntia, vaan muotoutunut hitaasti melkein fotorealistisista "kauniista" kuvista melkein inhorealistisiin kuviin ihosta ja lihasta.

Freud työskenteli muotokuvia tehdessään hyvin hitaasti. David Hockney laski, että hän istui mallina muotokuvaansa 122 tuntia. Mutta kun Hockney pyysi Freudia oman työnsä malliksi, istunto kesti 2,5 tuntia. Mallina istumiset ovat varmasti olleet ihan oma kokemuksensa, studio ei vaikuta kovin viihtyisältä, mutta puhetta on riittänyt kaikista maailman asioista nähtävästi. Martin Gayford on kirjoittanut omista "istunnoistaan" mielenkiintoisen tuntuisen teoksen/päiväkirjan: Man With a Blue Scarf.

Näyttely on järjestetty krologisesti. Alkukauden herkät ja suurisilmäiset muotokuvat ovat oudolla tavalla vakavia ja loppukauden kuvissa tuntuu, että väriin on sotkettu sementtiä tai santaa. Iholla tuntuu kuin kasvavan jotain eikä kokemus aina ole miellyttävä. Vaikuttava näyttely!

David Hockney

LUCIAN FREUD - EXHIBITION

One of London´s excellent art exhibitions is Lucian Freud´s (1922-2011) Painting Portraits in National Portrait Gallery.

Lucian Freud is definitely one of best portrait painters ever. He did not follow any contemporary art trends. He followed his own style very slowly from almost photorealistic "beautiful" paintings to almost revoltrealistic pictures of skin and flesh in the last portraits.

Freud painted his portraits very slowly. David Hockney estimated that he sat for his portrait 122 hours. But when Hockney asked Freud  to sit for his portrait, he sat only 2,5 hours. To sit as a model for Lucian Freud must have been a special experience. His studio doesn´t seem to be very comfortable, but conversations have been varied. Martin Gaylord has written a book/diary of his own sittings as a model: Man With a Blue Scarf.

The exhibition is arranged chronologically. The sensitive and big-eyed pictures from the early period are hauntingly  grave and in the final pictures there seems to be cement or sand mixed with the colour. It feels like there is something sinister growing on the skin and the feeling is not always nice. An effective and influential exhibition.

huhtikuuta 16, 2012

DAVID HOCKNEY

DAVID HOCKNEY -NÄYTTELY

Pari päivää Lontoossa ei oikein riitä kaikkien mielenkiintoisten taidenäyttelyjen katsomiseen. Lontoo on täynnä loistavia näyttelyitä. Yksi elämäni parhaista taidenäyttelyistä on ehdottomasti englantilaisen David Hockneyn (s. 1937) näyttely A Bigger Picture Royal Academy of Arts-museossa.

Taulujen koko ällistyttää. Metrien levyisiä tauluja on koottu yhteen useista pienemmistä kankaista. Uusimmat aiheet ovat Englannin maaseudulta Yorkshire Woldsista vuosilta 2004-2011. Kuvissa toistuvat samat maisemat, tiet, pellot, kannot, puukasat ja pensaat eri vuodenaikoina ja eri valaistuksessa. Todellista kotiseuturakkautta! Värit ovat hehkuvia ja intensiivisiä. Voisi sanoa, että maalausjälki on aika suurpiirteistä, mutta se ei mitenkään vähennä kuvien viehätystä. Taulujen intensiivisyys melkein hengästyttää. Violettia, pinkkiä, kirkasta vihreää ja keltaista.

Isojen öljyvärimaalusten lisäksi samoista maisemista on filmattu videota, jossa saman tienpätkän maisema vaihtuu saumattomasti vuodenaikojen mukaan, tulos on tosi kaunis ja meditatiivinen. David Hockneyn luonnoslehtiöt ovat taideteoksia, samoin iPad-piirrokset. Miten yksi ihminen voi tehdä tämän kaiken. Kovin paljon ei näin mahtavasta luomisvoimasta voi delegoida avustajille tai millekään työryhmälle.

DAVID HOCKNEY - THE EXHIBITION

A  couple of days in London is not enough to see all the really interesting art exhibitions in the town now.  One of the best exhibitions that I have ever seen is definitely David Hockney´s A Bigger Picture at The Royal Academy of Arts.

The oil paintings are really big. Several metres broad canvaces are joined together of several smaller canvaces. The subjects are taken from English countryside Yorkshire Wolds in the years 2004-2011. The same landscapes are repeated: roads, fields, tree stumps, timber and bushes in different seasons and different times of day. Colours are staggering, glowing and very intensive. The paintwok is perhaps careless and broad-minded, but it never diminishes the power and charm of the pictures. The intencity of the paitings makes You almost breathless. Violet, pink, bright green and yellow.

There is also a video of the same country roads that change accorging the time of year - very meditative. And David Hockney´s sketch books are real works of art like his iPad-drawings. I only wonder how one person can make all these great works. It´s not possible to delegate very much of this creativity to any assistants or working groups. 

Luonnoslehtiöstä / From sketch book

huhtikuuta 13, 2012

KAKSIN / TOGETHER

KAKSIN

Ensimmäinen linoleikkaukseni: Kaksin.

Linoleikkauksessa yllätti se, että kuvaa työstetään kaivertamalla pois kaikki kohdat, joiden on  tarkoitus on  olla lopputuloksessa valkoisia. Yleensähän piirtäessä jälki on päinvastainen: mustaa valkoisella. Samoin työtä tehdessä kuva on peilikuva lopullisesta.

Kuvittelin voivani värittää valmista kuvaa aika reippaastikin, mutta siinä oli omat hankaluutensa. Vesiohenteiset värit kuten vesiväri tai akryylivärit eivät toimi, sillä ne sotkevat vesioheisen linovärin. Pastelliliidulla värittäminen onnistuu. Oikeanpuoleisen kissan voikin  hyvin värittää halutulla värillä/väreillä, yksivärisenä tai vaikka raidallisena.

Tämä kuva sopii hääpäivän tai ystävänpäivän muistoksi.

TOGETHER

My first linocut: Together.

Linocutting was surprising. All the places, which were supposed to be white in the final work, were cut away. When drawing with a pen, the lines are black on white - linocutting is like cutting white and  leaving all the black places. Linocutting is also mirror image from the final work.

I also imagined that I could colour the print. But watercolours or acrylic colours mixed with the water based lino colour. Pastel colour is ok and I can colour the cat on the right as I like: red, blue, striped etc.


Tällaisilla välineillä pääsee linoleikkausessa alkuun : linolevy, kaiverrusteriä  ja varsi, lasilevy ja tela värin levittämiseen sekä painoväri.

These are needed when starting licutting: a small piece of linoleum, cutting blades and a handle, piece of glass and a roller for spreading the colour and the linocut colour/block printing colour.